Materiaaleina meillä oli eukalyptusta kahta erilaista, parsaa, heisiä, ja kahta muuta vihreää, joiden nimiä en muista, kukkina oli pionia, gerberan sukulaista, jaloleinikkiä, leijonankitaa, neilikkaa ja yhtä ruusun näköistä, jonka nimeä en muista (olisi vissiin pitänyt kirjoittaa ylös). Mutta paljon oli siis materiaalia!
Tämä tillimäinen on parsaa, tällä sai kimppuun hentoa otetta.
Kävimme läpi kimpunsidonnan perusteita, miten kukat asetellaan spiraaliin, ja miten kimppua pidetään kädessä (ei liian lujaa) ja vähän sommittelua ja vinkkejä siitä, että kimppua kannattaa tehdessä katsoa vähän kauempaa ja vaikka peilin kautta, niin näkee paremmin kokonaisuuden.
Kimppu purettiin pariin otteeseen ja harjoiteltiin lisää kimpun kokoamista. Itselle kimpun pyöritteleminen käsissä tuntui hankalalta, myös kukkien asettuminen haluttuun kohtaan tuotti vaikeuksia, keskuskukaksi tarkoitettu pioni on nyt kimpun laidalla.
Ja heisi roikkuu löysänä, kun siitä olisi kannattanut aloittaa, eikä lopettaa siihen. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, ja tämä harjoittelu on hauskaa!
Ei mene kauaa, kun tienvarret on täynnä luonnonkukkia, joilla harjoitella, ja sen jälkeen alkaa valmistua oman puutarhan kukkijat. En malta odottaa! Kiitos vielä Rouva Neilikka, ja muut illan osallistujat, hauskaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti