"On hyvä kylvää siemeniä, vaikkei tietäisi, mitä niistä kasvaa." Linda Liukas

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ja ulkona kesäyö...

Istuin hämärässä 
Alkoi hetki joka tuntui 
kuin ei se loppuisi milloinkaan 
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento 
ja huusi: "Älä pelkää maailmaa" 
Istuimme hetken yhdessä ja 
Avaruus katsoi meitä


Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä 
Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä


Herään rannalta
on yö kirkkaampi päivää
 valopisteet taivaalla liukuvat aamuun
 Olen unohtanut mistä tähän kuljin
 Verhoudun unohduksen kaapuun
 Vaan muistan ilmalaivueita 
Taivaanrantaan lentäneitä


Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä 
Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä


Istun hämärässä 
Odotan vieläkin hetkeä 
Joka ei lopu koskaan 
Saapuisi hiljaisuus
 Kertoisi minulle kuinka 
Kaikki lopulta katoaa 
Näen valot taivaalla ja juoksee
 Selässä kylmiä väreitä


Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä 
Ja ulkona kesäyö 
Satoi kasvoille kyyneleitä


Pariisin Kevät: Kesäyö

torstai 8. kesäkuuta 2017

Tulppaanit kukassa

Juuri tämä aika on mielestäni vuoden parasta aikaa. Koko ihana kesä on vielä edessä, mutta kasvit ovat lähteneet jo vauhdilla kasvuun. Parhaita hetkiä on iltaiset vaeltelut puutarhassa. 


Tällä hetkellä kukintavuorossa ovat tulppaanit. Niitä olen laittanut pitkään penkkiin sisäänkäynnin viereen. 


Innokkaana vuoroaan odottaa ukkolaukat samassa penkissä.


Tämä on vanha kukkapenkki, jossa kasvoi ennestään keltapäivänliljaa ja iiristä, penkki oli jo niin täyteen kasvanut, että kaivoin sen viime kesänä ylös ja jaoin taimia ja istutin ne uudelleen. Tuo kukkapenkin möyhintä oli näköjään unikkojen mieleen, sillä tänä kesänä koko penkin reunukset oli täynnä näitä karvaisia kavereita. Alkukeväästä ehdin jo nyppäistä muutaman pois, kun luulin ohdakkeeksi, mutta onneksi näitä vielä riittää. 


Saman penkin päähän olin toissakesänä istuttanut kaksi pionia, joista toisessa huomasin ilokseni olevan nuppuja! Viime kesänä ne eivät vielä kukkineet. Penkin uudistamisen yhteydessä myös penkin toinen pää sai kaksi pionia tasapainon vuoksi, niistä on varmaan turha odottaa kukintaa tälle kesälle. Puutarhanhoito ei ole kärsimättömän hommaa, mutta hyväähän kannattaa tunnetusti odottaa.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Omenapuu kukkii

Yksi kevään suosikeistani on aloittanut kukintansa puutarhassani. 


Omenapuu. Luumu ja Kriikuna kukkivat vähän aikaisemmin, niiden kukinta jäi tänä vuonna vaatimattomaksi. Omenapuu sen sijaan kukkii yhtä komeasti, kuin viime vuonnakin. 

  
Viime vuoden sadosta teetin mehuasemalla puristettua omenamehua 30 litraa. Mehu pakattiin käteviin kolmen litran hanapakkauksiin, josta sitä oli kätevä käyttää. Mehu riitti melkein jouluun asti ja siitä tuli kaikkein paras glögi. 


Omenapuuni on aika rentoa ja rehottavaa laatua, sitä ei ole kauheammin leikelty. Puu on kerran haljennut ja se on vedetty kiinni kuormaliinalla. Se ei ole kuitenkaan puun tahtia haitannut, vaan omenapuu kukkii ja tekee omenoita runsaasti vauriosta huolimatta.


Japanilaisilla on sanonta 'Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa.'  Tämä pätee varmasti myös omenapuuhun.




torstai 25. toukokuuta 2017

Puutarhaunelmiani

Haaveissani olisi saada puutarhaani kasvihuone. Tarpeeksi iso, jossa mahtuisi nauttimaan kupillisen teetä ja samalla voisi ihastella kukkivia kasveja ja maistella kasvihuoneen tuottamaa runsasta satoa.   



Lisäksi haluaisin pihaani keväällä ihanasti kukkivan Mangolia-puun. 


Pieni lampi lumpeineen ei myöskään olisi hassumpi.


Mitä puutarhaunelmia sinulla on? 

Kuvat otettu kevätretkellä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Mukava retkikohde, suosittelen!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappuretki

Vappuaatto alkoi surkealla säällä, olimme suunnitelleet ystäväni kanssa retkeä läheiselle retkeilyalueelle, mutta lumisade ei oikein innostanut tarpomaan metsään. Iltapäivällä aurinko alkoi pilkahdella ja päädyimme kuitenkin lähtemään pienelle retkelle. 


Suuntasimme Kiikunlähteelle. Olen käynyt siellä joskus aikaisemminkin, mutta en muistanut kuinka upea näky siellä odottaa. 


Lammen pohja hehkuu uskomattoman turkoosin, vihreän ja sinisen sävyjä. 


Jostain syystä mieleeni tulee myös Jack Sparrow ja Pirates of the Caribbean. He voisivat hyvin seikkailla tässä maisemassa. Pienen ulkoilun jälkeen vappuevääksi maistui kodassa paistettu makkara ja perunasalaatti.

 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Seuraava kukkija ja lisää tilaa

En muista koska olisi ollut viimeksi näin masentava sää vappuaattona. Ulkona maata peittää valkoinen lumikerros ja ulos katsoessa voisi luulla, että on ennemminkin joulu kuin vappu. Sisällä taimet on jo kasvussaan pitkällä ja Prinsessaliljan jälkeen kukintansa aloitti Kosmoskukka. Kukat on vielä pieniä ja hentoisia, niinkuin tillimäiset varretkin.


Myös Samettikukan taimet on jo pitkällä ja avaa nuppunsa seuraavana. Alla olevista kuvista näkee konkreettisesti, kuinka paljon valon määrä vaikuttaa taimien kehitykseen. Siemenet on kylvetty samaan aikaan, mutta ylemmän kuvan taimet on olleet lähempänä ikkunaa.




Kylvin eilen lisää siemeniä, vuorossa oli Tuoksuherne ja Kääpiösamettikukka. Lisäksi laitoin multaan ostamani Dahlian juurakot. Dahliat on kaunista, isoa, kermanväristä Café au Lait -lajiketta. Pöydät oli jo täynnä aikaisemmin kylvettyjä taimia, joten lisää tilaa piti kehittää jostain. 


Kävin penkomassa vintissä ja löysin sieltä vanhan sohvapöydän, joka oli sopivan kokoinen tarkoitukseen. Pyyhin siitä pölyt pois ja peittelin sanomalehdellä ja taas mahtuu lisää taimia! 


Pöytä on varmaan jostain 70-luvulta, siinä on kaunis selkeä muotokieli, saa nähdä otanko tämän sohvapöydäksi, kun olen siirtänyt taimet ulos. 


Taimet on minulla ruokahuoneessa, jossa on myös ovi ulos parvekkeelle. Jätin tilaa, että ovi mahtuu aukeamaan, sitten kun kelit suosii, voin sitä kautta ulkoiluttaa taimia. Nyt vaan toivotaan, että lumisade lakkaisi ja saataisiin keväisempää ilmettä myös ulos!

 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kukkia ja sidontaa

Olin tänään viettämässä ihanaa iltaa Kukka ja Sisustus Neilikassa. Sanoin töistä lähtiessäni, että nyt lähden tekemään sitä mitä rakastan. Illan ohjelmassa oli luonnonkukkakimppumaisen vintagekimpun sidontaa. Tykkään tosi paljon rennon oloisista kimpuista, jotenkin ne tiukkaan muotoon sidotut pallomaiset kimput tuntuu niin vanhanaikaisilta (ei hyvällä tavalla). 




Materiaaleina meillä oli eukalyptusta kahta erilaista, parsaa, heisiä, ja kahta muuta vihreää, joiden nimiä en muista, kukkina oli pionia, gerberan sukulaista, jaloleinikkiä, leijonankitaa, neilikkaa ja yhtä ruusun näköistä, jonka nimeä en muista (olisi vissiin pitänyt kirjoittaa ylös). Mutta paljon oli siis materiaalia!


Tämä tillimäinen on parsaa, tällä sai kimppuun hentoa otetta. 


Kävimme läpi kimpunsidonnan perusteita, miten kukat asetellaan spiraaliin, ja miten kimppua pidetään kädessä (ei liian lujaa) ja vähän sommittelua ja vinkkejä siitä, että kimppua kannattaa tehdessä katsoa vähän kauempaa ja vaikka peilin kautta, niin näkee paremmin kokonaisuuden. 


Kimppu purettiin pariin otteeseen ja harjoiteltiin lisää kimpun kokoamista. Itselle kimpun pyöritteleminen käsissä tuntui hankalalta, myös kukkien asettuminen haluttuun kohtaan tuotti vaikeuksia, keskuskukaksi tarkoitettu pioni on nyt kimpun laidalla. 


Ja heisi roikkuu löysänä, kun siitä olisi kannattanut aloittaa, eikä lopettaa siihen. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa, ja tämä harjoittelu on hauskaa!


Ei mene kauaa, kun tienvarret on täynnä luonnonkukkia, joilla harjoitella, ja sen jälkeen alkaa valmistua oman puutarhan kukkijat. En malta odottaa! Kiitos vielä Rouva Neilikka, ja muut illan osallistujat, hauskaa oli!